perjantai 1. maaliskuuta 2013

Onnellinen, onnellisempi, onnellisin

Olen onnellinen. Olen onnellisempi kuin keskiviikkona. Tämä on tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa.
Eilen, torstaina 28.2.2013.
Kouluruoka loppui kesken, koululiikuntaa ja englanninkoe. Koulusta suoraan Suomen Kansallisteatterille. Nopeimmat olivat jo saaneet kampauksensa ja maskit olivat valmiita. En nähnyt enään kavereitani, he olivat roolihahmoja, jotka elävät lavalla toista elämää. Tuntui mahtavalta muuntautua omaksi roolihahmoksi meikkien ja kampauksien avulla. Vihdoinkin tunsin itseni Inkaksi.
 Toinen läpimeno, uusia lavasteita ja lisää tarpeistoa. Ensimmäinen kerta, kun on näin paljon yleisöä harjoitushuoneessa katsomassa Vähän niinku benjihyppyä. Sideharso, takki, siivet... kaikki väärässä paikassa. Huolimatta pienistä unohduksista, läpimenosta jäi mahtava fiilis. Me pystytään tähän!!!
Viimeinen kohtaus, hiljaisuus, katse yleisöön. Yhtäkkiä roolihahmot häipyvät ja kaikki kiljuvat, huutavat, nauravat ja halailevat omina itsenään. Vähän niinku benjihypyn hahmot muuttuivat Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmäksi. Läpimenon jälkeen oli palauterinki sekä maskien ja kampausten korjaus promokuvia varten. Tiistaina saadan hyvästellä jo tutuksi tullut VR:än tila ja harjoitushuone. :( Keskiviikkona on jo ensimmäiset näyttämöharjoitukset ja vihdoin pääsemme yli viiden kuukauden odotuksen jälkeen Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle! Tuleva viikko tulee olemaan rankka, mutta samalla myös upea. Ensi-ilta alkaakin olla jo todella lähellä. En olisi ikinä uskonut, että pääsisin näin nuorena ja kokemattomana tekemään jotain näin suurta ja mahtavaa näin upean työryhmän kanssa. Ainutkertainen kokemus, jota ei tule koskaan unohtamaan. Tässää samalla voisin kiittää kaikkia ihania ihmisiä, jotka ovat olleet osallisena tässä projektissa. Suuri kiitos Kansallisteatterille, joka on mahdollistanut Vähän niinku benjihypyn synnyn ja antanut meille nuorille tilaisuuden toteuttaa unelmiaan. We couldn't be happier right here! Look what we've got!

-Nana

1 kommentti:

  1. Hieno kirjoitus Nana ja suuri kiitos myös kaikille teille muille kirjoittajille! On ollut upea, mahtavaa ja ennenkaikkea avartavaa seurata tätä matkaanne syksystä lähtien. Olette tehneet valtavasti töitä ja maltan tuskin odottaa ensi viikon maanantaihin että vihdoin näen ja kuulen koko tarinan (minut on pidetty melkoisen onnistuneesti pimennossa)! Toivon sydämeni pohjasta että saatte jatkaa hyvää yhteistyötänne myös Vähän niinku benjihyppy esitysten jälkeen! Nyt vain kovasti tsemppiä teille kaikille, maanantaina nähdään!

    -Yhden teistä äiti ;)

    VastaaPoista