Ohoi,
"Minä lähdin Pohjois-Karjalaan" vaikkakin vielä on farkut jalassa, verkkarit jäi nimittäin Kansiksen pukukoppiin. Istun siis nyt junassa poispäin benjihyppääjistä, viikonloppu pohjoisemmassa kutsuu ja äitin pöperöt. Siitäkin huolimatta kirpaisi hieman poistua kesken harjoitusten, oli sellaista nostetta siellä meneillään että... no niissä itse nostoissa ehkä on vielä pientä hiomista, mutta enskariinhan on runsaat 1kk ja 3 päivää.
Visualistin viikko on ollut metsästystä täynnä. Puheluita sinne tänne, nahkaa ja mokkaa on jahdattu, hiekkaa ja turvavöitä haravoitu, pari Securitaksen takkiakin tais tarttua matkaan ja yksi vanha autonrengas kulki kätevästi kainalossa ratikassa. Aika hyvä saalis sanoisin, melomaan ei kuitenkaan vielä päästä sillä joet on jäässä ja melat hukassa, ne eivät tarttuneet vielä haaviin vaikka kuinka niitä olen kalastellut. Vaan pidänpä inkkarimeininkiä yllä, enkä luovuta.
Lavastamolla pojat pakertaa jo rakenteiden parissa ja melkein kaikilla näyttelijöillä on roolivaatteet viimeistelyä vaille valmiit. Parit mokkasiinit taitaa vielä puuttua ja muutama muu yksityiskohta.
Hyvin menee, mutta menköön.
junaterkuin,
Jonna
- Matkalla ensi-iltaan- "Oikeestaan mä en oo varma, rakastanko mä oikeesti mitään muuta kun mun marsua mun äitiä ja tanssimista. Onkse ihan okei?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti